Miljoonaideoita ja muuta löpinää

Kerrostaloasukkaiden pitäisi tehdä enemmän asioita yhdessä. Suomessa pidetään siitä, että saa olla omisssa oloissaan, eikä kukaan häiritse ellei itse halua. Siinä ei ole mitään väärää, mutta ideani ei pakota sosialisoimaan, vaan tekee kerrostaloasumisesta kaikille mukavampaa. Ideallani rahaa säästyy ja testausvaiheessa takaan, että kaikki käyttäjät saavat spandexasuisten pyöräilijöiden reidet. Kuntopyörät kellariin Ideani on perustaa oma pieni kuntopyörä sähkölaitos kerrostalon sosiaalitiloihin. Kuntopyörät siis tuottavat sähköä, kun asukas polkee pyörää. Mitä enemmän asukkaat polkevat, sitä pienempi asukkaiden sähkölasku on. Samalla, kun sähkölaskun summa pienenee olemattomaksi, kaikkien kunto kasvaa. Ehkä pyöräilijät saavat uusia ystäviä, kun ovat polkemassa taloyhtiön muiden asukkaiden kanssa.  Kenenkään ei ole pakko polkea pyörää, ellei itse tahdo. Kaikki saavat kyllä sähköstä alennusta, vaikka ei päivääkään pyörällä polkisi. Näin vanhukset ja nuoret saavat saman hyödyn. Uskon, et

Olen monta kertaa uusia paikkoja etsiessäni törmännyt ongelmaan mitä en edes tullut ajatelleeksi, nimittäin varjoon! Olen muun muassa patikoinut nääntyneenä useita päiviä metsässä etsien aurinkoista paikkaa, jotta saisin suurennuslasillani sytytettyä nuotion. Kuinkas ollakaan 3 päivää ympyrää pyörittyäni aloin nähdäkin kirkasta valoa! Tajusin hetken päästä, että ei sekään ollut aurinko vaan valo, jota kohti ei näin nuorena viitsisi vielä kulkea. Karhun kyydillä kotiin  Onneksi pääsin pois metsästä ystäväni otson reppuselässä. Kiitokseksi annoin mustikoita ja tulitikut, jotka olin tyystin unohtanut. Makkaraa paistellessa minulla välähti! Tajusin heti, että jos suunnittelisin karttasovelluksen, joka kertoisi mihin aurinko paistaa ja kuinka pitkään, tekisin hetkessä miljoonia jo Suomen markkinoilla. Suomessa kun talvella aurinkoa on nähtävillä noin kuusi minuuttia ja kolmekymmentä sekuntia. Jos tämän ajan saisin olla auringossa ei minun tarvitsisi, joka ikinen talvi popsia kymmeniä epäily

Aaah! Ihana kesä on täälä taas ja se tarkoittaa paljon retkiä, uimista ja ulkona köllöttelyä. Olen itse nautiskelija! On aina mukava kävellä järvenrantaan etsiä hyvä paikka ja mennä uimaan. Uinnin jälkeen voi laittaa grillin kuumaksi ja kuunnella luonnon ääniä. Parasta on kuitenkin haistella riippumatossa kesän tuoksuja, kuten esimerkiksi grilliin unohtuneiden hiiltyneiden makkaroiden tai hyttysmyrkyn tuoksua.  Yksi asia puuttuu täydellisestä kesäpäivästä. nimittäin riippumaton heilutin. Olen monta kertaa mennyt kavereideni kanssa ulos kauniina kesäpäivänä ja asettanut riippumattoni kahden täydellisen puun viereen. Ripustamisen jälkeen olen asettunut riippumattoon mukavasti loikoilemaan. Hetken paikallaanolon jälkeen tekee kuitenkin mieli keinua ja pyydän kaveriani tuuppaamaan vauhtia. Ensimmäinen kerta onnistuu aina! Mutta, kun viidennentoista kerran pyydän lisää vauhtia huomaan, että kaverini ovat kaikonneet! Jättäneet minut yksin metsään oman onneni nojaan. Ainoa joka minua enää kei